Miksi
Kaupunkisähköpyörä tuli hankittua kolmisen vuotta sitten. Xiaomin valmistama, Himo + mallinen vempele on kätevä monessa suhteessa: Se taittuu helposti pieneen tilaan, kulkee mukavasti ja sen kantaminenkin lyhyitä matkoja onnistuu kohtuudella. Rajoitukset kuitenkin alkoivat ärsyttää: Akun kantama on vain 10 - 15 km, välityssyhde on kovin tiheä eikä vaihteita ole, pienet pyörät etsiytyvät jokaiseen kuoppaan ja ajaminen on aika levotonta. Kokeilut kavereiden sähköpyörillä vahvistivat ajatusta minulle sopivasta kulkineesta.
Ominaisuuksien etsintää
Käyttö tulisi olemaan monipuolista polku-, sora-, maantie- ja kaupunkiajelua. Kompromisseja siis joutuisi tekemään, mutta tärkeää olisi akun kesto vähintään 60 kilometriä. Tämä sen vuoksi, että kesäpaikalle piti päästä kohtuullisen tehostuksen avulla. Tämä lähtökohta karsi jo suuren joukon vaihtoehtoja, sillä kokemukseni mukaa akkujen kantama ilmoitetaan aina liian pitkäksi ja jos ilmoitetusta vähentää 30 - 50 prosenttia ollaan lähempänä totuutta. Seuraavaksi piti tutkia renkaita. Kapeilla maantierenkailla ei pärjäisi soralla, leveämmillä hybridikumeilla tulisi toimeen, mutta päädyin kuitenkin läskin ystäväksi, sillä arvioin että metsäpoluilla ja talven liukkailla leveämpi olisi mukavampi, kun vierintävastus voitettaisiin sähkön voimalla. Muut herkut kuten nestekäyttöiset levyjarrut ja jousitukset tulisivat mukaan jos rahat riittäisivät.
Raha ratkaisee
Aluksi arvioin, että n. 2000 € pääsisi jonkinlaiseen tulokseen, mutta paikalliset pyöräkauppiaat eivät olleet samaa mieltä. He naurahtelivat, että "kolmella tonnilla" ryhdyttäisiin keskustelemaan perusominaisuuksista ja herkkujen kanssa neljä olisi minimi. Seuraavaksi harkitsin olemassa olevan maastopyöräni varustamista sähkökayttöiseksi. Tällä menetelmällä budjetti olisi pysynyt raameissaan, mutta todennäköisesti hermoni eivät olisi pysyneet. Rakentelussa tulee aina yllätyksiä ja harvoin ne yllätykset tietävät ajan tai rahan säästöä. Siispä paikallistasolta piti siirtyä kansainvälisille areenoille.
Etsintää
Netistä alkoi vaihtoehtoja löytyä runsauden pulaksi asti. Lukemattomista vaihtoehdoista, nettikaupoista, testeistä, kayttäjäkokemuksista, valmistajista jne jne kiinnostavimmaksi suodattui outo merkki josta en ollut ikinä kuullutkaan: Shengmilo. Malliksi valikoitui MX3. Tämä lupasi 17 Ah akun 100 mm / 26 " renkaat, alumiinirungon, Shimanon vaihteet, nestekäyttöiset levyjarrut, valot, lokasuojat, jousituksen ja mikä yllättävintä 1000 W sähkömoottorin lukuisilla avustusvaihtoehdoilla tai suoraan kaasukahvasta. Oikeastaan tämä kuulosti liian hyvälle ollakseen totta 1300 € hintaan. Toimittajana olisi Euroopan maahantuoja suoraan, ilman välikäsiä. Tilaus vetämään.
Kokoamista
Mssiivinen laatikko saapui parissa viikossa ja eikun kokoamaan. pyörät, ohjaustanko, polkimet ja satula olivat irrallaan. Mukana tuli pumppu ja pieni yleistyökalu. Noin tunnissa osat olivat nipussa ja sähköttömät tyypit pääsi ottamaan. Raskasta oli. Tukevat rakenteet, paksut renkaat ja sähkömoottorin ylimääräinen paino tekevät sen, että avustamattomana ei polkeminen oikein houkuttele. 8 tunnin jälkeen meno oli toisenlaista, kun akkusta sai lisäpotkua.
Ensivaikutelmia
Pyörä on mittasuhteiltaan aika suuri. Kaikinpuolinen jämäkkyys tuntuu toisaalta vakaana ajettavuutena, toisaalta tietynlaisena kömpelyytenä. Vaikutelma syntynee painosta (32 kg),100 mm renkaista, loivahkosta ohjauskulmasta ja jäykästä jousituksesta. Jarrut ovat tunnokkaat, eivätkä lukkiudu yllättäen. Ajettavuus riippuu paljon rengaspaineista. Kova paine tekee menosta hyvällä tiellä täsmällistä, mutta terävät kuopat tai katukivien reunat lyövät läpi. Löysillä renkailla meno on letkeän mukavaa sorateillä, tarkkuuden kustannuksella.
Ja sitten päästään asiaan. Viisiasentoisesta teho/avustus/talutuskytkimestä löytyy vaihtoehto joka lähtöön. En tiedä antaako takanapaan sijoitettu moottori sen luvatun kilowatin tehon ja 95 Nm vääntöä, mutta enempää minä en tarvitse. En myöskään tiedä kuinka kovaa pyörän saa kulkemaan polkemisen ja moottorin yhdistelmällä, mutta pelkällä moottoriteholla päästään helposti 50 km/h ja se riittää. Teoreettisesti (takapyörä ilmassa) 5-teho nostaa nopeuden lukemaan 72 km/h, mutta käytäntö edellyttäisi vaihteistolta harvempaa välitystä, sillä tuohon lukemaan tarvittaisiin aktiivista polkemista ja harva pystyy yli 200 poljinkierrokseen minuutissa. Nopeusmittari on hyvin tarkka.
Varustelua
Pyörä on varsin hyvin varusteltu. Siinä on lokasuojat ja valot eteen ja taakse. Lokasuojat voisivat olla laajemmatkin, mutta etuvalo on todella tehokas, ajoakusta voimansa ottava. Eräs vastaan tullut luuli kyseessä olevan moottoripyörän. Takavalo on tavanomainen, paristokayttöinen Tavaratelinettä ei olle, mutta korvasin puutteen istuimen putkeen kiinnitettävällä kevyellä varustetelineellä. Maksimikuormitus on 10 kg ja siihen on helppo kiinnittää hyviksi havaitut Wauden laukut. Äänimerkki piti myös ostaa itse ja lukko. Hyvä taustapeili on vielä haussa.
Tien päälle
Akun teho oli keskeinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä ja sitä lähdin testaamaan loivahkomäkiselle 60 km taipaleelle, jossa 15 viimeistä kilometriä oli hyväkuntoista tukkitietä. Avustus oli tasolla 3 ja eteneminen rivakkaa n. 30 km/h ja lihasvoiman käyttö kevyehköä. Kestopäällysteellä renkaissa oli kova paine ja tukkitiellä löysähkö. Tällä matkalla akussa riitti hyvin virtaa ja mittarin mukaan varausta jäi hieman käyttämättäkin. Hyväkuntoisella tukkitiellä oli nautinnollista lasketella rennolla otteella, kunhan tiettyyn epätäsmallisyyteen tottui.
Kaupunkiin
Sähköavusteinen läskipyörä on mainio kaupunkiajoneuvo. Pyöräteiden epätasaisuudet eivät paljon haittaa, irtohiekka ei hidasta, parkkipaikka löytyy aina ja muutaman kilometrin matkoilla aikaa kuluu vähemmän kuin autolla. Sää on pukeutumikysymys, mutta suuria kuormia ei mukana kulje. ikävintä etenemisessä on autoilijoiden asenne. Jos pyörätietä ei ole, varsinkin lähes autojen tahtiin liikkuva pyöräilijä on vapaata riistaa. Hänen eteensä ajetaan, kaistalla kiilataan, ohitukset tapahtuvat aivan liian läheltä. Pyöräteillä pökköilee monenlaista, yllätysliikkeitä tekevää sukankuluttajaa, mutta heillä on siihen oikeus, toisin kuin autoilijoilla. Riittävän ajoissa napsautettu äänimerkki hyväksytään yleensä hyvässä hengessä.
Sähköpotkulaudoista on tullut ansoja. Niitä jätetään aivan minne sattuu. Yksi ole jätetty poikittain pyörätielle, mutkan jälkeen pimeään alikäytävään ja siihen osuin juoksuvauhtia. Ihme kyllä pysyin pystyssä ja läskikumi kimmotti laudan sivuun. Suuria vahinkoja ei tullut, mutta aineksia paljon pahempaan oli olemassa. Skuuttifirmaa asia ei kiinnostanut.
Talvella
Nappuloista koostuva kulutuspinta ja löysähkö paine renkaissa auttavat yllättävän hyvään pitoon, jos alusta ei ole aivan pelkkää kosteaa jäätä. Jäätikölläkin saaattaisi pärjätä, mutta sähköavustus tulee potkaisee niin terävästi, että vähäinen pito katoaa hetkessä ja pyörän 32 kg paino vaikeuttaa hallintaa. Litium-akusto ei varmaankaan tykkää tuntikausien kylmästä kyydistä, mutta lyhyemmille etapeille voima riittää. Jos ulkoparkitus on kestänyt pidempään olen irroittanut akun ja vienyt sen sisätiloihin.
Talviajon ongelmakeleillä nastarenkaat olisivat ratkaisu, mutta niiden hinta ei rohkaise kokeiluun. Yli 100 € rengasta kohden tuntuu varsin suolaiselle, varsinkin kun takuita pidosta ei ole niilläkään. Lihaskäyttöisen maastopyöräni nastarenkaat olivat pettymys.
Toimiiko
Nyt mittarissa on reilun vuoden kilometrit, joita kertyi noin 800 ja on arvioinnin aika.
Hyvät puolet:
- yleinen rakenteiden tukevuus
- suorituskyky: teho ja akun kesto
- jarrut: teho ja huoltotarpeen vähäisyys, hyvä jarrutustuntuma
- satula: ulkonäöstä huolimatta hyvä kompromissa mantielle ja maastoon
- valot: tehokkaat ja valokeilan muoto sopii monipuoliseen käyttöön
- valmistajan varaosahuolto toimii hyvin, mutta osia saa odotella pari kolmekin viikkoa
Neutraalit ominaisuudet
- joustitus on turhan jäykkä 75 kg polkijalle, painavammalle saattaa olla sopivampi
- ohjausgeometria on makuasia. Henkilökohtaisesti pidän hieman loivemmasta ts. vakaammasta ohjauskulmasta, mutta ohjauksen tuntumaan voi paljon vaikuttaa rengaspaineilla
Huonot ominaisuudet
- vaihteiston toiminta on velton epämääräistä, osasarja on halvin mahdollinen Shimano ja sen huomaa. Vaihdoin tilalle hyllystä löytyneen NOS Nexave-siirtäjän rattaineen ja vaihteiston toiminta muuttui täysin
- vanteet ovat hyvin kevyet ja kevytrakenteiset, vaativat huolellista rihtausta jo uutena ja kolhujen jälkeen
- sähköinen avustus tulee mukaan ja lähtee pois päältä terävästi. Ominaisuuteen tottuu nopeasti, mutta liukkaalla talvikelillä ominaisuus on huono
Luotettavuus
BMS
Ensimmäiset parisataa kilometriä olivat huolettomat, mutta sitten alkoi tökkiä. Akun laturin pitäisi lopettaa lataaminen, kun akulle sopiva jännite on saavutettu. Tässä tapauksessa lataus vain jatkui ja jatkui vaikka sekä akun oma indikaattori, että pyörän mittaristo kertoivat latauksen olevan täynnä. Valmistajan huolto vastasi nopeasti kysymyksiin ja arveli vian olevan akkupaketin BMS-järjestelmässä, joka kontrolloi akun toimintoja. Huolto lupasi lähettää BMS-kortin. Jouduttaakseni korjausta avasin akkupaketin ja huomasin, että kortti oli juotettu johtimiin varsin huolimattomasti. Tein paremmat juotokset ja ongelma oli ratkaistu.
Mittaristo-hallintajärjestelmä
Kolmensadan kilometrin kohdalla sähköjärjestelmä ajovaloa lukuunottamatta lopetti toimintansa kokonaan. Edes virtakytkin ei toiminut. Paikallistin vian ohjaustangon hallintakytkimeen, josta yksi johdin ei toiminut ollenkaan, vaikka kytkin ja johdin olivat päällisin puolin ehjiä. Monien mittausten, tuumailuiden ja kiroilujen jälkeen kytkimen logiikka selvisi, mutta itse kytkinosa on hankalasti korvattavissa ja kun takuutakin oli jäljellä pyysin lähettämään kytkimen. Kytkintä ei ollut erikseen saatavissa, joten kahden viikon kuluttua noudin postista koko mittariston, kytkimen ja johtimet. Johdinten pujottaminen rungon läpi ja kytkeminen pääohjausyksikölle eivät ole aivan helpoimpia hommia, mutta päivän askartelun jälkeen mentiin taas.
Akkupaketin pistoke
Noin 600 km:n kohdalla meno alkoi satunnaisesti hyytyillä ja silloin tällöin mittaristoon ilmestyi vikakoodi E6, mikä tarkoittaa alhaista akun jännitettä. Harmitti ja sähköosien puolen vuoden takuu oli jo päättynyt. Akkupaketin indikaattori väitti varausta riittävän, joten vika oli akkupaketin ja ohjausyksikön välissä. Havaintoa vahvisti se, että akkupakettia vääntelemällä pyörällä pystyi ajamaan. Samalla totesin, että ilman sähköavustusta pyörä on jyrä, jota ei mielellään lihasvoimin siirtele.
Akun pistoketta tarkastellessani huomasin, että osien lämpotila oli jossain vaiheessa ollut aika korkea ja muovikin hieman sulanut. Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että että osan mitoitus on aivan riittämätön enimmillään n.20 A:n virralle. Taas sähköpostia valmistajan huoltoon, jossa kerrottiin, että kyseisen osan valmistus on päättynyt, mutta he myyvät korvaavaa, vahvistettua osaa 15 €:lla. Parin viikon odottelun jälkeen osa saapui, mutta sen asentaminen ei ollutkaan aivan suoraviivaista. Johtimia piti jatkaa. juotospisteiden metalli murtui puristuksesta jne. Viimein osat sekä pyörän rungossa, että akkupaketissa olivat paikoillaan ja toimivat kuten pitääkin.
Seuraava yllätys tuli, kun yritin irroittaa akkupaketin. Tuntui kuin se olisi hitsattu paikoilleen ja paketin avainkin oli jumissa. Päättelin, että asentamani uusi osa oli hieman korkeampi kuin vanha ja lukko oli jotenkin kiilautunut avautumattomaksi. Harmitti taas. Päätin kuitenkin kokeilla, josko lukko aukeaisi vanhalla murtokonstilla ja työnsin ohuella linkkuveitsen terällä lukon kieltä akkupaketin ja pyörän rungon välisessä n. 1 mm:n raossa. Lukko avautui kuin avautuikin ja sain akkupaketin irti. Vaadittiin hieman akkupaketin puoleisen vastakappaleen muotoilua ja viimein lukko alkoi toimia normaalisti.
Kokonaisuus
Sitä saa mitä tilaa. Shengmilo MX03:ssa saa edulliseen hintaan paljon ominaisuuksia, joiden kunnossa pitäminen edellyttää omatoimisuutta ja osaamista sekä hieman englannin kielen taitoa, jotta kommunikaatio huollon kanssa sujuu. Pyörää ei voi suositella sellaiselle, joka haluaa vain ajaa huolettomasti. Jos pyörähuoltoihin joutuu turvautumaan, Shengmilo ei ole järkevä hankinta, sillä suurin osa komponenteista on tilaustavaraa Kiinasta ja jotkut viat sellaisia, että niiden tunnistaminen ja korjaaminen vaativat huomattavasti aikaa.
Jos työkalut, kolvi mukaan luettuna, pysyvät kädessä Shengmilosta voi saada oikein mukavan kulkupelin.
