Durian, tuo hedelmien piikkikruunuinen kuningas

Tieni vei taas Thaimaahan, tällä kertaa kesäkuun alussa. Tarkoituksena on harrastaa kaupunkielämää Bangkokissa, vesistöelämää Mekong-joen varrella, hieman vuoristoelämää Loein provinssissa ja merenrantaelämää Länsi-Thaimaassa Kambodzan rajalla. Niistä ehkä myöhemmin, mutta nyt on veisun aiheena durian.

Ensimmäisen kerran tuohon herkkuun, tai oikeastaan sen hajuun törmäsin Siam Reapissa, halvassa hotellissa. Eräänä iltana käytävällä leijaili viemärin haju sekoittuneena jotenkin  imelään, mutta valkosipulia muistuttavaan aromiin. Huolestuin ja kysäisin naapurihuoneen asukkaalta pitäisiikö hänen mielestään ilmoittaa viemärivuodosta huoltomiehille. Amerikkalainen reppureissaaja naurahti ja sanoi että ei tarvitse, haju kyllä vähenee pian kun hän on saanut durianinsa syödyksi. Kaveri näytti pään kokoista piikkipalloa, joka tosiaan tuoksahti oudolle. Uteliaisuus siinä heräsi ja seuraavana päivänä piti ostaa vihannestorilta pala omaankin käyttöön.

Silloinen vapaamielinen majapaikka ei ollut kieltänyt tämän herkun hallussapitoa ja nauttimista, joten huoneessa pääsin ensikosketukseen durianin hajun lisäksi sen maun kanssa. Ensimmäinen suupala piti nauttia nenästä kiinni pitäen, mutta tämän jälkeen olin myyty mies. Pehmeä, kermainen, makeahko ja aromaattisen hedelmäinen massa lumosi kielen makureseptorit ja jostain syystä hajuaisti vain säesti elämystä, kunhan nenä oli vapautettu.

Tuon ensikokemuksen jälkeen duriania on pitänyt saada aina kun se on ollut mahdollista. Nyt kesän alussa tilaisuuksia on tarjoutunut paljon. Sato on kuullemma hyvä. Teiden varsien ja torien hedelmäkojuissa piikkipalleroita on kasoittain, mikä ei kuitenkaan tarkoita ylitarjontaa. Hinta suhteellisesti ottaen on kova, sillä durianin syötävän osuuden kilohinnaksi tulee n. 7 € kilo, kun esim kilon ananaksen saa kahdella kymmenellä sentillä. Hinnasta huolimatta herkku käy hyvin kaupaksi.

Seuraavaksi pieni opastus nautinnon saloihin:

Hyvä kauppias valitsee sinulle kypsän hedelmän
kopauttamalla kuorta bambukepillä. Kopautusäänen
tulee olla kiinteä. Jos ääni on kaikuva, kuten rummussa,
hedelmä saa vielä kypsyä. Seuraavaksi kauppias leikkaa
kuoreen pienen aukon, josta syötävän osan väriä voi
arvioida ja pehmeyttä tunnustella. Jos ostaja on laatuun
tyytyväinen, myyjä leikkaa paksuun kuoreen viiltoja,
jotka auttavat kuoren halkaisussa.

Seuravaksi hedelmä halkaistaan 3-5 lohkoon.

Sisältä paljastuvat vaalean keltaiset, munuaista muistuttavat
syötävät osat, joiden sisällä on jopa kananmunan kokoinen siemen.

Syötävä osuus murretaan auki ja siemen poistetaan.

Nautitaan mielellään ulkoilmassa, aauringonpaisteessa ja
Mekongin jokivarressa