Koe oli yksinkertainen. Parikymmentä litraa omenemehua elintarvikeille tarkoitettuun saaviin ja kansi päälle. Ajattelin kyllä, että lopputuloksena on luultavasti kaksikymmentä litraa omenaetikkaa, mutta terveellistähän sekin on. Käyminen alkoi hitaasti, nähtävästi luonnonhiivojen lisääntyminen on aika maltillista. Käyminen kuitenkin jatkui pitkään, ehkä pari kuukautta, eikä lopputulos muistuttanut ollenkaan etikkaa, vaan lähinnä keskeneräistä, rutikuivaa, hapokasta viiniä. Joulun aikoihin siitä sitten sekoiteltiin kanelin, neilikan, vaniljan ja sokerin kanssa kuumaa glögiä, eikä makua voinut moittia, vaikka mausteet olivatkin pääosassa.
 |
| Rodesian koira on lähes meripihkan värinen, niinkuin omenamehukin |
Vein saavin viileään kellariin ja vasta keväällä tuli mieleen, että jotain sille pitäisi tehdä. Vieläkään omenaviinietikkaa ei saatu, vaan melko kirkasta viinimäistä juomaa, jonka alkoholipitoisuus oli siideriksi vähä turhankin korkea 8. Pullottelimme juoman siten, että litraa kohden viiniin lisättiin sokeria suunnilleen teelusikallinen. Tarkoituksena oli saada jälkikäymisen avulla kuplivuutta siideriin.
Kesän mentyä oli todettava, että sokeria olisi pitänyt olla enemmän, kuplia ei juurikaan syntynyt. Pidän poreilevasti siideristä, joten oli ostettava hiilihapotuslaite. Nyt sekoitan desin verran sokerilientä litraan siideriä ja hiilihapotan juoman ennen nauttimista. Hiilidioksidin ja sokeriliemen lisäys eivät tietenkään ole kovin puhdasoppisia menetelmiä, mutta toisaalta lopputulos on oman suuni mukainen, lievästi poreileva, hieman samea, pehmeän hapokas, selvästi omenalle maistuva juoma, johon ei ole käytetty sufideja, happamuuden säätöaineita, keinotekoisia aromeja, triglyseriidihappoja, E-635:ta, sulfaatteja, fosfaatteja, nitriittejä ja atsovärejä. Edes maha ei mene sekaisin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti