Siideriä

Nolottaa. Omenia ja päärynöitäkin on taas kypsynyt puihin ainakin sata kiloa ja sinne ne mätkähtelevät maahan, kunnes ne kärrätään metsään maatumaan. Pieni osa menee omenapiirakkaan, pieni osa soseeksi, pieni osa tuoreena kulutukseen, mutta suurin osa  menee rusakoiden, hiirien ja kastematojen kulutukseen.

Joitakin vuosia sitten kehittelin kuitenkin ajatuskulkua siihen suuntaan, että juomalla omenat olisi helpompi laittaa kiertoon ja aina parempi, jos tuohon juomaan saisi inspiroivia elementtejä käymisen avulla. Kun nyt näyttää sille, että tuo kokeilu onnistui, siitä voin kertoa muillekin. Blogien luonteeseen ei kai kuulu pieleen menneitten kokeilujen esittely, vaikka niitä vasta riittäisikin.

Yksinkertaistaen: Liitin lehtikuusirimoja ruostumattomasta teräksestä tehtyjen vanteiden avulla sylinteriksi. Muotoilin männän vankoista kuusilankuista. Kiinnitin männän pallonivelen avulla kierretankoon ja tein kierretangon päähän vääntövarren. Sylinterin pohjan tein myös lehtikuusirimoista ja alimmaiseksi nikkaroin matalaseinäisen altaan. Tämän koneiston liitin vankkaan lankkurunkoon. 

Hedelmät pitää jotenkin murskata, muuten mehun saanti jää vähäiseksi. Edellisessä kappaleessa kuvattu siideriprässin tekemiseen löytyy erilaisia ohjeita vaikka kuinka paljon ja valmiita prässejäkin on kaupan. Myös omenien murskaamiseen on tarjolla valmiita koneita ja rakennusohjeita, mutta itse tämäkin piti tehdä. Joskus kylläkin tuntuu sille että varsinkin pään seinään hakkaaminen on tehtävä DIY-periaatteella.

Kun murskattavaa olisi vähintään kymmeniä ellei ei satoja kiloja, ajattelin että konevoimasta olisi hyötyä. Omenamurskeen tulisi olla riittävän hienorakeista mehun irrottamiseksi ja murskauksen pitäisi käydä kohtuullisen nopeasti. Valmiista kotitalouskoneista lihamylly olisi toiminut, mutta hitaanpuoleisesti kokeilun perusteella. Tehosekoitin tekee liiankin ohutta mursketta ja epäilin sekoittimen kestävyyttä.

Mietintä oli vielä vaiheessa kun puutarhassa tuli tarvetta oksien murskaamiseen. Oksia murskaimeen syöttäessäni lamppu alkoi valaista pääkopan sisustaa: Jos oksat murskaantuvat, niin käy omenillekin. Siispä syöttösuppilo täyteen omenia, sanko alle ja kone käyntiin. Koneen käynnistymisen lisäksi ei sitten muuta tapahtunutkaan. Omenat pyörivät murskausterien yläpuolella, mutta terät eivät niistä saaneet otetta.

 Pitäisi siis olla terät, jotka omenan pyöreään pintaan purevat. Lastuavassa, kovaäänisessä puutarhahakettimessa sellaiset olisivat, mutta mahdollisesti epäonnistuva haketinkokeilun hinnalla ostaisi ainakin 300 litraa valmista mehua. Nyt avuksi tuli kierrätyksen jalo aate. Kierrätyskeskus suostui myymään nimelliseen hintaan hakettimen, jonka moottori toimi, mutta käyntiääni muistutti sepelimyllyä. Pikaisen tarkastelun perusteella näytti sille, että laitteen terälevy oli murtunut ja otti kiinni  koneen seinämiin. Pienen oikomisen ja hitsailun jälkeen koneen ääni muuttui hiljaiseksi hurinaksi ja ainakin pikkuoksista tuli hienoa silppua. Kun sitten syötin koneen kitaan pari omenaa, ne muuttuivat sekunnissa raasteeksi. 

Silppuri, prässi ja raaka-aine

Silppuri vaati vielä huolellisen puhdistuksen ja tuotantokoneisto olikin koossa. Itse tuotanto on yksinkertaista: Omenat puusta pressulle, pressulta silppuriin, silppu harsokangaspussiin ja pussi prässiin. Prässissä mehu puristetaan erilleen ja lopputuloksena on rodesian koiran väristä mehua ja kuitumaista omenapuristetta.

Prässi varastoinnin jälkeen, ennen pesua

Omenaraaste harsopussissa

Suurimmat omena pitää halkaista ennen silppuamista

Tämä ei ole karhunkakkaa, vaan puristettua omenaa ja päärynää, jonka voisi vielä kuivata ja jauhaa ravintolisäksi

Siinä sitä lirisee, kymmenestä kilosta omenia saa 6-7 litraa mehua

Entä se alussa luvattu siideri? Alunperin siideri tarkoittaa omenamehua, oli se sitten käynyttä tai ei.  Pitihän tätäkin käyttää, vieläpä luonnonhiivoilla, ilman lisäaineita, mutta se on toisen jutun aihe.